Onni on...

... puutarhavajan takana rehottava villivadelmapuska. <3

Vasikka-pistaasi -makkaroita ja muita grilliherkkuja

Muutama kuva eilisillan grilliherkuista. Ihanan, vanhan, valkoisen puutalon puutarhassa grillailimme – tai siis istuimme kuoharia siemaillen ja katsoimme, kun illan isäntä grillasi ammattilaisen ottein vasikka-pistaasi -raakamakkaroita, mureita ja täydellisen maukkaita naudanpihvejä, ananasta, kesäkurpitsaa, halloumia ja muita suussasulavia herkkuja. Täydellistä! Ten points! Kiitokset isäntäväelle ♥

Eikä hyvää fiilistä ainakaan latistanut rauhallinen pyöräily lämpimässä kesäyössä lammen rantaa kiertävää polkua pitkin takaisin kotiin.

Illalle on luvassa jatkoa. Jännityksellä odotamme, mitä kaikkea tästä seuraa.

Marjajäädyke - ja kuinkas sille kävikään?

Ou nou... Ajatus oli kauniimpi kuin lopputulos. Viime hetken hätäilyllä ystävien grilli-illan jälkiruoaksi suunnittelemani marjajäädykkeen pinta suli lämpimän veden alla liikaa, eikä lopputuloksesta tullutkaan niin kaunis kuin toivoin. Maku oli kuitenkin kohdillaan, joten resepti jakoon vaan.

Pari kuvaa vielä valmistusvaiheista.

Puolitin alkuperäisen ohjeen marjamäärän, mutta silti marjasiirappia tuli ehkä viisinkertainen määrä tarpeeseen nähden. Näin jälkikäteen ajatellen olisin voinut laittaa sitä enemmänkin, jotta siirapista olisi tullut enemmän makua. Tekovaiheessa ajattelin kuitenkin enemmän ulkonäköä, enkä halunnut, että valkoinen vaahto värjäytyy kokonaan.

Alkuperäisessä ohjeessa oli kreikkalaista jogurttia, mutta itse käytin turkkilaista. Pieni vaikutus makuun eri jogurteilla saattaa olla, mutta ei turkkilainen ainakaan huono vaihtoehto ollut.

Huomaa, että reseptistä jää sivutuotteeksi aikamoinen määrä keitettyjä marjoja, joille voi keksiä hyötykäyttöä oman maun mukaan. Minä keitin niistä perisuomalaisen kiisselin.

No niin, nyt on viimeisetkin viime kesän marjat pakastimesta käytetty. Ja uusien pakastaminen aloitettu. Ostin eilen laatikollisen mansikoita ja pakastin niitä pieniin rasioihin. Omaksi hämmennyksekseni huomasin, että olin kirjoittanut kansien tarroihin "Mansikka -12". En ymmärrä, miksi elän edelleen vuotta 2012. Tietokoneen näppäimistölläkin kirjoitan jatkuvasti 2012, kun pitäisi kirjoittaa 2013. Aiempina vuosina tämä ongelma on poistunut tammikuun aikana, mutta tänä vuonna ei. Outoa. Onko kukaan muu jäänyt edellisvuoteen?

Kaisa

Juhannustunnelmia maaseudun rauhasta

Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta olen viettänyt juhannukset aina kotipaikkakunnallani, missä vanhemmillani on maatila. Niin tänäkin vuonna. Matka sinne on pitkä, mutta se ei haittaa, sillä mielestäni Suomessa ei voi päästä syvemmälle maaseudulle, kauaksi kaikesta, täydelliseen suomalaiseen juhannustunnelmaan.

Tänä vuonna meidän juhannukseen kuului tietenkin kesäisistä herkuista nauttiminen.

Meillä kotona ei ole enää karjaa, mutta naapurustossa on, joten luonnollisesti tähänkin kuvaan on eksynyt aito, oikea p***akärpänen.

Uimavalvojan työ oli rankkaa.

Papan kanssa ongella.

Siskon tekemät saunavastat unohtuivat miesten vuorolla saunan terassille.

Neiti Kesäheinä otti kaiken ilon irti siitä, että kukaan ei seurannut perässä joka askeleella, kuten kotona ulkoillessa.

Isäni oli kasannut perinteiseen tapaan juhannuskokon pellon reunaan, joen varteen.

Ja mitäpä juhannus olisi ilman juhannustansseja.

Toivottavasti teilläkin oli ihana, rentouttava juhannus.

Kolmen kalan suora in Villa Pentry

Olemme päättäneet tavata hyvän ruoan merkeissä kartoittaen lähiseudun ravintolatarjontaa. Listalla ensimmäisenä oli vanha jugend -henkinen huvila Villa Pentry Espoon Nuottaniemessä. www.villapentry.fi.

Maanantai-iltana saimme olla ihan rauhassa, vaikka ilma oli ihana ja ulkona terassilla olisi voinut nauttia sekä ruoasta että maisemista. Voisi kuvitella, että terassille tulisi juuri sinä helteisenä kesäpäivänä rannan kautta lounaalle ja kävellen tietysti, kun ranta ja satama ovat kivenheiton päässä. Aika hyvä kohtuuhintainen kesäkohde ja lähimaastossa, jonne voi koko perheen voimin lähteä, mukaanlukien myös koirat, joille löytyy oma vesipiste.

Me siis päätimme kokeilla kalaa, erilaisia sellaisia. Itse otin paistetut muikut, joita olen ennenkin maistanut ja hyväksi havainnut. Mistä muikut olivat kotoisin, ei kukaan osannut keittiössä sanoa. Mutta väliäkö tuolla, kun ne olivat hyviä ja kesän ensimmäiset kuitenkin.Yhden asian olisin vaihtanut lautaseltani ja se oli perunamuusi, joka oli ihan oikeista perunoista, mutta oma valintani olisi kyllä ollut uudet perunat ja tillivoi.

 Kati tilasi siikaa kanttarellikastikkeen kera. Kotoisen kesäinen annos, jonka kermainen kanttarellikastike oli meidän kaikkien suosikki.

Kaisa tilasi pariloitua lohta tartar-kastikkeella. Lohi oli maukasta ja annos kokonaisuudessaan kuulemma onnistunut. Uudet perunat toivat kivan, kesäisen fiiliksen.

Merihenkiseen sisustukseen on vaikuttanut muutkin kuin ympärillä olevat maisemat,

 Espoon Pursiseuralla lienee osuutta tähän. 

Kuvittele itsesi kuvassa:
Sade ropisee ikkunaan kun istut iltahämärässä ja tuijotat merelle, ehkä odotat jotakuta..

Nokkos-ricottapiirakkaa tyttöjen brunssille

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja muut selitykset tähän alkuun, kun lupaamani jatkotarina nokkosista on kestänyt luvattoman kauan. Sormet ovat syyhynneet päästä bloggaamaan jo monta kertaa aiemmin, mutta työ ja perhe ovat ajaneet aina edelle. Pahoitteluni jo tässä vaiheessa, että näin varmasti tulee tapahtumaan joskus jatkossakin. Onneksi tätä blogia kuitenkin ylläpitää kolme muutakin ihanaa naista ja tuskin ruuhkavuosien paineet painavat jokaisella päälle tismalleen yhtä aikaa.

Mutta asiaan... Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, olin tekemässä tarjottavaa brunssille. Päädyin kokeilemaan nokkos-ricottapiirakkaa, jonka ohje löytyy täältä.

Riisin korvasin oman pellon ohraryyneillä eli papan jyvillä, kuten niitä meillä kutsutaan. Viherpippurin tilalle ripautin valkopippuria, kun ei viherpippuria sattunut olemaan, mutta muilta osin taisin noudattaa reseptiä.

Tein kaikki mahdolliset valmistelut edellisenä iltana, mutta päätin paistaa piirakan vasta aamulla, jotta se olisi vielä hieman lämmin tarjoiluvaiheessa.

Korkeareunaista vuokaa meillä ei ollut, joten käytin perinteistä matalareunaista piirakkavuokaa. Täytettä ja pohjataikinaa riitti kuitenkin lisäksi kahteen pieneen vuokaan, jotka jätimme isille evääksi ja suuntasimme pikkuisen tyttöni kanssa auton nokan kohti Porvoota, missä kaksi siskoani jo odottivat meitä tyttöjen päivän brunssille. Ohjelmassa oli prinsessa Madeleinen häiden seuraamista, siskon asunnon stailaamista, ehkä hieman kävelyä kaupungilla ja lasten mentyä nukkumaan vielä hieman herkuttelua siskojen kesken.

Mutta palatakseni siihen piirakkaan, tällainen torttu nokkosista syntyi! Maku oli mielestäni hyvin kohdillaan ja piirakka maistui jopa neljälle alle kouluikäiselle. Korkeareunaisen vuoan käyttäminen kieltämättä toisi luomukselle lisää muhevuutta ja ulkonäköä, mutta menetteli myös tällaisenaan.

Pikkusiskoni pyöräytti meille munakasta, joka sisälsi ainakin kinkkua, tomaattia ja basilikaa. Siskoni on saanut minutkin löytämään munakkaat, joita en viime vuosia lukuunottamatta tainnut koskaan tehdä. Jääkaapista löytyy aina jotain täytteeksi sopivaa leikkeleistä oliiveihin ja kasvissoseista aurinkokuivattuun tomaattiin. Tai no, kasvissoseita meillä löytyy lähinnä pakastimesta yli-innokkaan äitivaiheen seurauksena.

Maistoin myös kesän ensimmäiset kirsikat ja mansikat.

Siskon parvekepuutarha kukoisti niin kauniina, että siitä oli myös pakko napata kuva.

Kruunasimme brunssin isosiskon tekemällä ranskalaisella marja-raparperikakulla ja jäätelöllä ulkona istuskellen. Kakku oli aivan mielettömän hyvää, pehmeää ja täyteläistä!

Olin tuijotellut kakun kuvaa monta viikkoa työpöydälläni Ruoka-Pirkan toukokuun numeron kannessa, kun minulla on tapana napata K-kauppojen Ruoka-Pirkka lehti mukaan työpaikalle ja etsiä sieltä arkiruokareseptejä. En varmasti olisi kuitenkaan lähtenyt itse testaamaan reseptiä, koska kakut eivät varsinaisesti ole bravuurini. Ja toisaalta, päädyn aina miettimään sitä, että jos teen kakun, syön sen suurimmaksi osaksi itse.

Tämä kakku kipusi kuitenkin raparperireseptieni top 3:een kertaheitolla. Ehkä jopa ykköseksi. Suosittelen kokeilemaan.

Aurinkoista juhannusviikkoa ja kaunista kesää kaikille!

Kaisa

Villiä lähiraparperia.

Eilen lähdin ystäväni pihalta noutamaan suorastaan villinä ja vapaana kasvanutta lähiraparperia.Villiksi raparperin teki ystäväni mielestä se, että hän ei ole tehnyt yhtikäs mitään koko puskalle, milloinkaan..
No, onneksi raparperi on monivuotinen kasvi, ja alunperinkin ollut herrasväen puutarhojen komistuksena jo 1700-luvulla.
Tietämättäänkin sitä saattaa olla omavarainen, mitä tulee nokkosiin,voikukkiin joita friteerasin taannoin,raparperiin tai puhumattakaan piharatamoista ja apiloista.
Taas yksi hyvä tekosyy jättää nurmikko ajamatta, siellähän voi olla jotain syötäväksi kelpaavaa.

Nyt ajattelin tehdä tästä herrasväen herkusta hilloketta ja raparpericapuccinoa.
Hillokkeen ohjeen laitan jakoon ja kun olen testannut capuccinon, laitan senkin.
Hilloke, josta pikemminkin tuli hyytelöä, oli taivaallisen hyvää Saloniemen jugurtin kanssa.

P.S. Saloniemen tuotteita saa luomukaupastani, jos mieli tekee..

RAPARPERIHILLOKE

4-6 liivatelehteä
500g raparperia
4 dl hillosokeria
1/2 dl vettä
1/2 tl kardemummaa

Pane liivatelehdet kylmään veteen.Kuori ja paloittele raparperit ja laita ne kattillaan.Lisää sokeri,vesi ja kardemumma. Kiehauta ja kuri vahhto jos sitä tulee.Anna kiehua, kunnes raparperit ovat pehmenneet.

Purista liivatteista vesi ja sekoita ne kulhossa olevaan hillokkeeseen. Anna jäähtyä.
Purkita ja anna vaikka kesätuliaisena tai syö kaikki itse.