Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja muut selitykset tähän alkuun, kun lupaamani jatkotarina nokkosista on kestänyt luvattoman kauan. Sormet ovat syyhynneet päästä bloggaamaan jo monta kertaa aiemmin, mutta työ ja perhe ovat ajaneet aina edelle. Pahoitteluni jo tässä vaiheessa, että näin varmasti tulee tapahtumaan joskus jatkossakin. Onneksi tätä blogia kuitenkin ylläpitää kolme muutakin ihanaa naista ja tuskin ruuhkavuosien paineet painavat jokaisella päälle tismalleen yhtä aikaa.
Mutta asiaan... Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, olin tekemässä tarjottavaa brunssille. Päädyin kokeilemaan nokkos-ricottapiirakkaa, jonka ohje löytyy täältä.
Riisin korvasin oman pellon ohraryyneillä eli papan jyvillä, kuten niitä meillä kutsutaan. Viherpippurin tilalle ripautin valkopippuria, kun ei viherpippuria sattunut olemaan, mutta muilta osin taisin noudattaa reseptiä.
Tein kaikki mahdolliset valmistelut edellisenä iltana, mutta päätin paistaa piirakan vasta aamulla, jotta se olisi vielä hieman lämmin tarjoiluvaiheessa.
Korkeareunaista vuokaa meillä ei ollut, joten käytin perinteistä matalareunaista piirakkavuokaa. Täytettä ja pohjataikinaa riitti kuitenkin lisäksi kahteen pieneen vuokaan, jotka jätimme isille evääksi ja suuntasimme pikkuisen tyttöni kanssa auton nokan kohti Porvoota, missä kaksi siskoani jo odottivat meitä tyttöjen päivän brunssille. Ohjelmassa oli prinsessa Madeleinen häiden seuraamista, siskon asunnon stailaamista, ehkä hieman kävelyä kaupungilla ja lasten mentyä nukkumaan vielä hieman herkuttelua siskojen kesken.
Mutta palatakseni siihen piirakkaan, tällainen torttu nokkosista syntyi! Maku oli mielestäni hyvin kohdillaan ja piirakka maistui jopa neljälle alle kouluikäiselle. Korkeareunaisen vuoan käyttäminen kieltämättä toisi luomukselle lisää muhevuutta ja ulkonäköä, mutta menetteli myös tällaisenaan.
Pikkusiskoni pyöräytti meille munakasta, joka sisälsi ainakin kinkkua, tomaattia ja basilikaa. Siskoni on saanut minutkin löytämään munakkaat, joita en viime vuosia lukuunottamatta tainnut koskaan tehdä. Jääkaapista löytyy aina jotain täytteeksi sopivaa leikkeleistä oliiveihin ja kasvissoseista aurinkokuivattuun tomaattiin. Tai no, kasvissoseita meillä löytyy lähinnä pakastimesta yli-innokkaan äitivaiheen seurauksena.
Maistoin myös kesän ensimmäiset kirsikat ja mansikat.
Siskon parvekepuutarha kukoisti niin kauniina, että siitä oli myös pakko napata kuva.
Kruunasimme brunssin isosiskon tekemällä ranskalaisella marja-raparperikakulla ja jäätelöllä ulkona istuskellen. Kakku oli aivan mielettömän hyvää, pehmeää ja täyteläistä!
Olin tuijotellut kakun kuvaa monta viikkoa työpöydälläni Ruoka-Pirkan toukokuun numeron kannessa, kun minulla on tapana napata K-kauppojen Ruoka-Pirkka lehti mukaan työpaikalle ja etsiä sieltä arkiruokareseptejä. En varmasti olisi kuitenkaan lähtenyt itse testaamaan reseptiä, koska kakut eivät varsinaisesti ole bravuurini. Ja toisaalta, päädyn aina miettimään sitä, että jos teen kakun, syön sen suurimmaksi osaksi itse.
Tämä kakku kipusi kuitenkin raparperireseptieni top 3:een kertaheitolla. Ehkä jopa ykköseksi. Suosittelen kokeilemaan.
Aurinkoista juhannusviikkoa ja kaunista kesää kaikille!
Kaisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti